Moi!
Mun viimepostauksen otsikko on kevät tulee. Nyt ei valitettavasti ole kevät, eikä
kesäkään. On syksy. Se tarkoittaa siis sitä, että viime postauksesta on ihan
sikana aikaa. Ja mä en oo ees sanonu mitään että mä pitäisin tauon tai lopettaisin.
Se johtuu siitä etten itekään oikeen tiie.
Tiiettekö, siinä vaiheessa ku on menny pari kuukautta viime postauksesta,
on jo vähän vaikee kirjautuu bloggeriin ja ruveta tekee postausta.
Saati sitte ku n. puolen vuoden jälkeen yrität. Oon tosi pahoillani
että vaan hävisin, enkä kertonu mitään.
Jos totta puhutaan, en oo kuvannu nukkeja koko tänä aikana ku ihan
pari kertaa. Koska mulla ei oo ollu kiinnostusta nukkeja kohtaan, miks mä
sitte pakolla kuvaisin niitä?
Yks juttu siihen liittyen on ehkä se, että mulla oli/on toinen harrastus, letit.
Ainaki mulle, on tosi vaikee pitää kahta rakasta harrastusta samaan
aikaan. Tai onhan mulla muitakin harrastuksia ja tälleen, mutta kahta tällasta
ns. vielä enemmän vapaa-ajan juttua. (köh joo mä tiedän, en itekään ymmärtäny tosta
mitään, mut toivottavasti tajusitte ees mun pointin...)
Niin, letit on ollu iso osa mun elämää tässä lähiaikoina. Teen niitä melkein
joka päivä, harjottelen uusia lettitekniikoita, teen kaikkea letteihin liittyvää.
Tää on siis yks syy, miks nuket on jääny taka-alalle. (Jos jotain kiinnostaa letit niin voi
seurata mua instagramissa, @auringonkukkaaa).
Toinen syy liittyy itse nukkeihin. Emman obitsu on ihan löysänä, enkä saa
sitä mitenkään kireemmälle tai paikalleen.
Ja lisäks, en tykkää mun kamerasta mitenkään erityisesti. Musta ei siis oo kivaa enää
kuvata nukkeja, joten miks ihmeessä mä harrastaisin jotain, mistä mä en enää
tykkää samalla tavalla kuin ennen?
Nukkeja en aio myydä, tai tätä blogia poistaa. Mistä mä tiedän, jos
jonain päivänä iskee kauhee nukkeinto...? :D
Mulla on kuitenkin nuken omistavia/nukkeilevia kavereita, jotka
tietenkin voi nostattaa inspiraatiota. Ja muutenkin, joskus ois kiva
käydä ehkä jossain miitissäkin. Joten periaatteessa, en oo jättämässä
nukkeiluharrastusta kokonaan pois, tää blogi vaan tuntuu nyt siltä, että
mulla ei oo enää intoo ylläpitää tätä. Toivottavasti ymmärrätte, mun sekavista selityksistä
huolimatta... x)
Yli kaks vuotta tää blogi on ollu pystyssä, onhan sekin jo aika pitkä
aika. Mulla on ollu kivaa postailla tänne, ja täällä ne postaukset tulee olemaan. Kuten kirjoitin jo
aikaisemmin, en poista tätä blogia.
Jos haluutte seurailla mua instassa, mun nukkeinstagram on @mansikkapullipit,
en nyt sanois että oon aktiivinen sielläkään, mutta sinne tulee silloin tällöin
nukkekuvia.
Mut nyt on mun aika kiittää ja kuitata täältä blogin puolelta,
ja nukkejen myös. Uskokaa tai älkää, musta on outoo ja surullistakin
jättää tää blogi, vaikka oon en oo ees postannu pitkään aikaan.
Toivon kaikille kaikkee hyvää, heippa blogi. <3 <3 <3
A, A, A ja E
kesäkään. On syksy. Se tarkoittaa siis sitä, että viime postauksesta on ihan
sikana aikaa. Ja mä en oo ees sanonu mitään että mä pitäisin tauon tai lopettaisin.
Se johtuu siitä etten itekään oikeen tiie.
Tiiettekö, siinä vaiheessa ku on menny pari kuukautta viime postauksesta,
on jo vähän vaikee kirjautuu bloggeriin ja ruveta tekee postausta.
Saati sitte ku n. puolen vuoden jälkeen yrität. Oon tosi pahoillani
että vaan hävisin, enkä kertonu mitään.
Jos totta puhutaan, en oo kuvannu nukkeja koko tänä aikana ku ihan
pari kertaa. Koska mulla ei oo ollu kiinnostusta nukkeja kohtaan, miks mä
sitte pakolla kuvaisin niitä?
Yks juttu siihen liittyen on ehkä se, että mulla oli/on toinen harrastus, letit.
Ainaki mulle, on tosi vaikee pitää kahta rakasta harrastusta samaan
aikaan. Tai onhan mulla muitakin harrastuksia ja tälleen, mutta kahta tällasta
ns. vielä enemmän vapaa-ajan juttua. (köh joo mä tiedän, en itekään ymmärtäny tosta
mitään, mut toivottavasti tajusitte ees mun pointin...)
Niin, letit on ollu iso osa mun elämää tässä lähiaikoina. Teen niitä melkein
joka päivä, harjottelen uusia lettitekniikoita, teen kaikkea letteihin liittyvää.
Tää on siis yks syy, miks nuket on jääny taka-alalle. (Jos jotain kiinnostaa letit niin voi
seurata mua instagramissa, @auringonkukkaaa).
Toinen syy liittyy itse nukkeihin. Emman obitsu on ihan löysänä, enkä saa
sitä mitenkään kireemmälle tai paikalleen.
Ja lisäks, en tykkää mun kamerasta mitenkään erityisesti. Musta ei siis oo kivaa enää
kuvata nukkeja, joten miks ihmeessä mä harrastaisin jotain, mistä mä en enää
tykkää samalla tavalla kuin ennen?
Nukkeja en aio myydä, tai tätä blogia poistaa. Mistä mä tiedän, jos
jonain päivänä iskee kauhee nukkeinto...? :D
Mulla on kuitenkin nuken omistavia/nukkeilevia kavereita, jotka
tietenkin voi nostattaa inspiraatiota. Ja muutenkin, joskus ois kiva
käydä ehkä jossain miitissäkin. Joten periaatteessa, en oo jättämässä
nukkeiluharrastusta kokonaan pois, tää blogi vaan tuntuu nyt siltä, että
mulla ei oo enää intoo ylläpitää tätä. Toivottavasti ymmärrätte, mun sekavista selityksistä
huolimatta... x)
Yli kaks vuotta tää blogi on ollu pystyssä, onhan sekin jo aika pitkä
aika. Mulla on ollu kivaa postailla tänne, ja täällä ne postaukset tulee olemaan. Kuten kirjoitin jo
aikaisemmin, en poista tätä blogia.
Jos haluutte seurailla mua instassa, mun nukkeinstagram on @mansikkapullipit,
en nyt sanois että oon aktiivinen sielläkään, mutta sinne tulee silloin tällöin
nukkekuvia.
Mut nyt on mun aika kiittää ja kuitata täältä blogin puolelta,
ja nukkejen myös. Uskokaa tai älkää, musta on outoo ja surullistakin
jättää tää blogi, vaikka oon en oo ees postannu pitkään aikaan.
Toivon kaikille kaikkee hyvää, heippa blogi. <3 <3 <3
A, A, A ja E
